Retkeilijöille, marjastajille, matkailuyrittäjille, metsästäjille ja metsistä terveyttä sekä mielenrauhaa etsiville ihmisille jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on ylivoimainen tapa hoitaa metsää. Lukuisten tutkimusten mukaan jatkuvapeitteisyys on avohakkuuta parempi valinta, jos tarkastellaan metsien monenlaisia arvoja ja ekosysteemipalveluita, kuten marjasatoja (lähteet: Peura ym. 2016, 2018; Pukkala 2016, katso myös Tonteri ym. 2016). Metsä säilyy metsänä, maisema metsäisenä, mökkitonttien arvo korkeana ja naapurisopu hyvänä, kun jatkuvaa kasvatusta lisätään.

Moni meistä tuntee ympäristöahdistusta ja aitoa surua, kun oma rakas metsämaisema tuhoutuu avohakkuissa. Esimerkiksi Suomessa valtaosa kansalaisista olisikin valmis rajoittamaan avohakkuita lailla.

AEFC:n näkemysten mukaan metsiin liittyviä henkisiä ja sosiaalisia arvoja tyypillisesti aliarvioidaan. Etenkin metsien käsittelyn vaikutuksia mielenterveyteen ja niin kutsuttuun biodiversiteettihypoteesiin on alettu kiinnittää huomiota vasta viime aikoina. Biodiversiteettihypoteesin mukaan monimuotoinen, mahdollisimman luonnonmukainen metsä ylläpitää terveyttämme (lähde: Haahtela 2019). Samalla se edistää myös stressistä palautumista paremmin kuin avohakkuuta seuraavat nuoren metsän kasvatusvaiheet (lähde: Simkin 2025).